Yksin.
Katselen alas tulevia lumihiutaleita.
Niistä muodostuu vähitellen sinun
ääriviivasi tummaa taivastani vasten.
Haluaisin olla aurinko,
haluaisin sulattaa hiutale hiutaleelta
sinun kuvasi pois.
Kumpa saisin kuvasi sydämestänikin pois.
Se ei enää saisi olla siellä.
Se tekee kipeää.
Jäiseen maahan pudotessaan hiutaleet
murskautuvat.
Niin murskautuvat minunkin rakkaudenhiutaleeni
silloin kun sinä lähdit luotani.
- yksitellen ne pirskoutuvat
karua todellisuutta vasten.
Jäljelle jäin vain minä, kylmä minä.
Nousen.
Kerään murskautuneet hiutaleet kädelleni,
heitän ne ilmaan.
Jäinen tuuli saa niistä otteen ja
kuljettaa ne kauas minusta,
tummalle taivaalle.
Kukaan ei ainakaan vie sinua sieltä pois.
Sinä olet minun.
Vain minun.
torstai, 11. lokakuu 2007
Kommentit