Yksin.
Katselen alas tulevia lumihiutaleita.
Niistä muodostuu vähitellen sinun
       ääriviivasi tummaa taivastani vasten.
Haluaisin olla aurinko,
       haluaisin sulattaa hiutale hiutaleelta
          sinun kuvasi pois.
Kumpa saisin kuvasi sydämestänikin pois.
Se ei enää saisi olla siellä.
Se tekee kipeää.
Jäiseen maahan pudotessaan hiutaleet
    murskautuvat.
Niin murskautuvat minunkin rakkaudenhiutaleeni
       silloin kun sinä lähdit luotani.
       - yksitellen ne pirskoutuvat
       karua todellisuutta vasten.
Jäljelle jäin vain minä, kylmä minä.
Nousen.
Kerään murskautuneet hiutaleet kädelleni,
       heitän ne ilmaan.
Jäinen tuuli saa niistä otteen ja
       kuljettaa ne kauas minusta,
       tummalle taivaalle.
Kukaan ei ainakaan vie sinua sieltä pois.
Sinä olet minun.
Vain minun.
kotisivuille.fi