SINÄ.
Olet ilma jota hengitän.
Kätesi suuret ja turvalliset,
pitäessäni niistä kiinni en pelkää mitään.
Katseesi täynnä lämpöä ja tuskaa;
tuskaa siitä että rakastat niin paljon;
minua.
Sylisi niin avara että siihen mahtuisi
koko maailman suru,
mutta vain minä siinä makaan, silmät kiinni,
kyyneleen valuessa poskellani.
Olen suruisa koska olisit ansainnut niin
paljon parempaa kuin mitä minä olen,
vaikken sitä haluaisikaan myöntää.
Tarkoituksella en sinulle pahaa tuota,
se on vain minussa, se ääretön suru,
jota en itse ole tuottanut.
Lupauksia en voi paremmasta antaa,
en halua sinun uskoasi horjuttaa.
Kun otat minut kainaloosi,
oloni on rentoutunut, koska tiedän
että silloin ei mitään pahaa tapahdu.
Tuon olotilan pitämiseen antaisin vaikka
kuun taivaalta.
Tahdon uskoa, että yhdessä olemme vahvempia
kuin maailman ääni,
mutta tiedäthän,
se ei ole totta.
Sinun lujuutesi avulla jaksamme.
Olet kuin kivimuuri, et hajoa.
Haluan aina olla pieni pumpulipallo
sinun kivimuurisi sisällä.
kotisivuille.fi